Seurakuntamme historiaa: Lyhyesti
Lahja Soderberg (os. Rouhiainen) and Eva Wirkkala (os. Soderberg) olivat Jumalalle antautuneita naisia, jotka olivat merkittävät pioneerit seurakutamme synnyssä. Erikoispiirteenä heidän työssään oli se, että he pyrkivät saavuttamaan suomalaisia evankeliumin sanomalla. Tätä työtä he olivat tehneet Vancouverin saarella ja Vancouverin alueella jonkin aikaa kunnes vuonna 1946 oli tullut aika perustaa seurakunta. Uskovien joukko, vaikkakin vielä vain parinkymmen henkilön kokoinen, halusi järjestäytyä seurakunnaksi voidakseen jatkaa toimintaansa paremmin. Kesäkuun 4. Päivänä 1946 päivätyssä perustamispöytäkirjassa todetaan: “Yksimielisesti päätettiin rakentua seurakunnaksi, joka käyttää nimeä Bethel. Hyväksyttiin.” Lahja ja Eva laittoivat kaikkensa likoon, jotta näky toimivasta seurakunnasta toteutuisi. He kävivät töissä hengellisen työnsä ohessa josta saatuja varoja he säästivät seurakunnan toimitilojen hankintaa varten. Lahjalla oli auto, jonka hän myi ja siitä saadut varat käytettiin seurakunnan kokouspaikan ostamiseen. Torontossa olevalta sumalaiselta seurakunnalta saatiin pieni lahjoituskin. Näillä varoilla saatiin käsiraha maksettua ja niin tuleva seurakunta oli nyt saanut paikan kokoustoiminnalleen. Lahja oli myös seurakunnan ensimmäinen saarnaaja jota Sanan julistustehtävissä autteli myös Ida Lepistö. Seurakunta kutsui vasta muutaman vuoden olemassa olonsa jälkeen vuonna 1950 ensimmäiseksi kokotoimiseksi paimenekseen Matti Hämäläisen itä-Kanadasta. Ei kulunut montakaan vuotta kun omakotitalosta muunneltu ensimmäinen rukoushuone kävi ahtaaksi ja seurakunta päätti ostaa tontin ja rakentaa uuden kirkkorakennuksen. Jälleen seurakuntalaiset itseään säästelemättä laittoivat tarmonsa ja varansa yhteen ja rakensivat kirkon talkootöillä. Toiminta vakiintui ja menestyi niin, että parhaillaan seurakunnan tilaisuuksissa on käynyt parisensataa kuulijaa. Seurakunta on aina vastannut ajan haasteisiin, ovatpa ne koskeneet sijaintia, kirkkorakennuksia tai toimintamuotoja. Tänäpäivänä Bethel seurakunta jatkaa samalla pohjalla kuin perustamiskirjassa todetiin “yksimielisesti” vaikkakin paljon muuttuneena. Tämänpäivän tarpeet huomioiden seurakunta toimii kahdella kielellä. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut sitten Lahjan ja Evan aikojen jälkeen. Sanoma on edelleen sama rakastavasta, pyhästä ja pelastavasta Jumalasta.
Koonnut Riku Tuppurainen